tiistai 4. lokakuuta 2011

tosi tavallista joo... No joo joo!

Niin, eihän se tosiaan tämä meidän perheen elämä kuitenkaan ihan tavallista aina ole. Tai tällä hetkellä tuntuu siltä. Ei kuitenkaan varmaan kovin moni vanhempi joudu vuotta etukäteen miettimään seuraavana syksynä koulunsa aloittavan lapsensa tulevaa koulua. Esimerkiksi Eetullehan on itsestään selvää, että ensi syksynä aloittaa eskarin omassa lähikoulussa ja sitten eka luokan siellä jne.

Mutta kuitenkin, toisaalta, tämän blogin nimi kuvastaa osaltaan sitäkin, että vaikka meillä on erityislapsi perheessä, me ei olla jouduttu luopumaan mistään tavallisesta. Molemmat vanhemmat käyvät töissä, kaikkia lapsia viedään ihan samoihin harrastuksiin. Kotona puuhaillaan kaikkea tavallista, normaalia lapsiperheen elämää. Kaiken tämän mahdollistaminen vaatii vaan "vähän" enemmän. Emmalla on ne omat temppuilunsa ja on kuitenkin kehityksessä jäljessä ikäisiään. Mutta normaali arki on ihan parasta terapiaa Emmalle. En ole ikään (no ehkä joskus, myönnän) ajatellut olla ottamatta Emmaa esimerkiksi kauppaan mukaan. Kyllähän se siellä karkailee ja temppuilee, mutta eihän se ikinä opi siellä kunnolla toimimaankaan jos ei saa harjoitella.

Mutta tuohon kouluasiaan palatakseni. Viime viikollahan me kävimme erityiskoulussa naapurikaupungissa tutustumassa, mutta jäi aika kaksijakoiset tunnelmat. Olisin niin toivunut, että ainoa mahdollinen huolenaihe liittyen ko. kouluun menoon olisi vain ollut matka. Mutta siinä on nyt vähän muutakin. Tämä on vähän harmi, kun täytyy itse asiat selvittää. Nyt täytyisi selvittää olisiko toisessa naapurikaupungissa jotain erityiskoulua. Ja oman lähikoulunkin mahdollisuudet täytyisi selvittää...

Tammikuussa 2009
Huh, no onneksi mulla on ylihuomenna kampaaja. Saa aina välillä ajatella vain itseään. Joku kiva, ehkä räväkkä, tyyli olisi kiinnostava. Mutta toisaalta, en haluaisi pitkästä tukasta luopua. Silti mä aina muistelen tätä tukkaani, olihan se ihana!

2 kommenttia:

  1. Sitä mä ainaki ihailen kovastikin, että teillä tosiaankin otetaan lapset kaikkeen mukaan =) Ja Emppuli kulkoo messissä, niin ku poijjaakki =)

    Ja sitä harmittelen, että joudutte tosiaankin itse niin pajon ottamaan asioista selvää ja miettimään ja puntaroimaan ja _taistelemaan oikeuksista_! Mutta niin se nyt vaa on =( Ennen ku joku byrokratia hoksaa, että ihan sellainen käytännönasioittenselvittelijän-virka pitää perustaa, ni siihen asti on vaan jaksettava taistella =( Se on vääryys, mutta joskus elämä vaan on =( Voimia siis siihen kaikkeen.

    Mut oisko tosiaan Emppulille tuolla ruottinkielisellä seuvulla koulua? Kait sielläki ny suomen kielellä toimitaan? Siinähän tyttö kulkis työmatkalla mukana... Vaikkakin tosi pitkäks päivät venyy... Ja onkokaan siellä suomenkielisiä ryhmiä... Ja onko sinne "oikeutta" viedä (vai saako lapsen sijoittaa mille paikkakunnalle "vaan"?)

    ARRGHH!!! Kun vaan ois joku, joka sanois että "Tämä on todettu tyttärellenne parhaaksi paikaksi, käykääpä itse katsomassa"

    t. vattuahon mama

    VastaaPoista
  2. Asiaahan vaikeuttaa Emman kohalla se, että se onpi tänne muutaman kymmenen vuoden tauon jälkeen syntynyt eka down-lapsi...

    Kyllä Jeppiksessä varmasti on erityiskoulu suomenkielisillekin, täytys vaan saada aikaseks selvittää. Kyllä lapsen voi laittaa muullekin paikkakunnalle kouluun, ainakin jos vammainen...

    VastaaPoista