Homeopatiaa!

Kävin jo viikko sitten homeopaatin vastaanotolla, kun sain ajan järjestymään tälle ennenkin mua ja lapsiakin erilaisissa vaivoissa auttaneelle homeopaatille. Miksi lopetin sen LDN:n käytön ja siirryin homeopatiaan? Ihan siitä syystä, että tajusin, ettei se lääke tule mua ikinä parantamaan. Oireita LDN:n piti lievittää, mutta ei se sitäkään tehtäväänsä tuntunut enää täyttävän, vaan kuumeinen olo tuli pienestäkin rasituksesta.

Mähän kävin keväällä 2012 eräällä homeopaatilla oikein Tampreella asti, mutta hän ei valitettavasti osannut antaa oikeita troppeja. Olisi pitänyt vaan heti tuolloin mennä tälle tutulle. Parempi kuitenkin myöhään... Ja myöhä tosiaankin alkoi olemaan. Ainakin omasta mielestäni. Eihän tämmöisenä sairaana oleminen ole mitään elämää.

Oli uskomatonta kuulla, kun homeopaatti sanoi, että mä kyllä tulen terveeksi! Mutta tiedättekö, viikon nyt homeopaattisia valmisteita käyttäneenä alan olla samaa mieltä. Näyttäisi, että mulle osattiin määrätä juuri oikeat tropit. Homeopatiassahan oireet ensin pahenevat. Mulla on nyt tähän viikkoon mahtunut melkein koko reilun kahden vuoden sairastelujaksoni koko oirekirjo. Jopa jonkun aikaa poissa ja unohduksissakin ollut aivosumu. Homeopaatti sanoi mulle, että on hyvä jos oireet tosiaankin ensin pahenevat ja että mä varmasti kestän ne, koska kuitenkin niin kauan olen jo ollut sairas. Meinasi, että kuukaudessa voin jo parantua. Mulla on syyskuussa seuranta-aika.

Homeopatiasta vielä sen verran, että siinä hoidetaan nimenomaan sairauden aiheuttaja, ei oireita. Tulen kyllä suosittelemaan varmasti tätä hoitomuotoa kaikille jos mä vaan parannun ja saan sen elämäni takaisin, mikä mulla oli vielä kolme vuotta sitten. Elämää, iloa, touhua. Ja sitä kuinka voin antaa kaikkeni lapsilleni.

Mun "vauva" jo 4-vuotias

Elias täytti eilen jo neljä vuotta ja tänään juhlittiin. Synttäreitä oli tämä tosiaankin vauvasta jo kaukana oleva sankari odottanut niin kovasti, että simahtikin kesken juhlien. Pikku unet auttoivat sitten jaksamaan leikkimistä mm. uudella kauko-ohjattavalla mönkijällä myöhäiseen iltaan asti.

Koululaiset

Tänään alkoi meillä koulut. Nyt löytyykin sitten jo kaksi koululaista meidän perheestämme. Emma jo tottuneesti matkasi Alahärmään pienluokalle aloittamaan kakkosluokan. No tuttu paikkahan Eetunkin koulu on, kun eskari oli jo viime vuonna samassa paikassa eli omassa kyläkoulussamme. Eetu siis meni nyt ekaluokalle. Elias joutuu vielä kaksi vuotta odottamaan eskarin alkua. Vähän raasu, kun tahtoisi jo kovasti omien sanojensa mukaan: "kavvaa isoksi".

Hyvää  ja turvallista koulujen alkua muillekin!

 

 

 

 

Ps. Mulla on vihoin myös järjestelmäkamera, joten kuvat parantuvat :)

 

Mikä teki musta sairaan?

Tässä kirjoituksessa oleva kuva on otettu tämän vuoden tammikuussa. Se on ominta mua, urheilullisuus ja urheilullinen kroppa kiehtoo. Tämä myös saattoi ajaa mut turmioon, jos ajattelee tilannettani nyt.

Sen jälkeen, kun vuonna 1999 lopetin aktiivisen kilpahiihtouraki, mun paino on heitellyt herkuttelujen, raskauksien ja laihdutusten takia todella paljon. Viimeisen synnytykseni jälkeen elokuussa 2009 mulla jäi noin 10 kiloa sellaista, mistä halusin eroon. Tuntui etten omin keinoin saanut painoani alas ja sattumalta kuulin Cambridge-laihdutusohjelmasta. Pakko myöntää nyt monta vuotta jälkeenpäin, että se saattoi olla cfs:ään sairastumiseeni vaikuttava osatekijä. Laihdutin ko. kuurin avulla noin kolmessa kuukaudessa ne 10 kg. Tämä nopea tahti saattoi tehdä hallaa mun kilpirauhaselle.

Pidin tiukkaa linjaa syömisessäni ja kesällä 2010 astui kuvaan toinen seikka, jolla lienee osuutensa mun tämän hetken oloon. Eli jouduimme koko tuon kesän elää epätietoisuudessa onko miehelläni syöpä vai ei. (Ei ollut). Tämän päälle lisättynä vielä kaikki aiemmat ja tulevatkin stressit ja väännöt Emman asioista.

Kolmas ja viimeinen niitti tuli talvella 2011, jolloin olen omien arvioideni mukaan (ja myöhemmin laboratoriokokeiden) sairastunut mykoplasma-infektioon. Olin välin käsittämättömän väsynyt ja lenkkejäni en meinannut jaksaa entiseen malliin. Kuitenkin lenkkeilin tosi paljon, kuten olin jo vuoden tehnyt. Hiihdin kilpaakin.

Kesällä 2011 menin sitten ensimmäistä kertaa lääkäriin kuumeilun ja flunssaoireiden vuoksi. Tk-lääkärin diagnoosi: ruohonleikkuusta kuumetta. Naurettavaa. Elokuussa 2011 menin työterveyslääkärille, joka tuon mykoplasmakokeen kyllä otti. Mutta koska oli ns. vanha infektio, en saanut lääkekuuria. Toukokuussa 2012 sain viimein sydänlääkäriltä kuurin. Hän tiesi ettei mykoplasma mene kaikilla itsekseen ohi. Mullehan tuli todellakin sydänoireitakin jo tuolloin.

Tilanne ei kuitenkaan koskaan parantunut, vaikka välillä tyhmästi niin luulin. Se mun hiihtokisa talvelta 2013 romahdutti kunnon täysin. Ja todellakin diagnoosi nyt todennäköisesti cfs, krooninen väsymysoireyhtymä. En meinaa sitä hyväksyä...

Mulla on syyskuussa aika vielä homeopaatille. Olen toiveikas, että parannun vielä.