Toinen puolimaraton elokuulle!

Eilen tuli juostua Kokkolan Venetsialaismaratonissa puolimaraton. Päätin jo aika pian elokuun alun ekan puolikkaani jälkeen tännekin osallistumisesta - niin ihanaa juokseminen on. Ja se kuinka siinä kehittyy lenkki lenkiltä. Kehitys tosiaan tuli huomattua eilen, sillä mun aikani parani 12 min ollen nyt 1 h 59 min! En olisi kyllä uskonut tänä vuonna vielä alle kahteen tuntiin matkaa taivaltavani, mutta juoksu tuntui helpolta ja tapahtuma itsessäänkin oli huikea. Paljon kanssajuoksijoita ja kannustavaa yleisöä reitin varrella. Olen niin tyytyväinen ja onnellinen. Ensi vuonna on hyvä lähteä tavoittelemaan ainakin 1 h 50 min aikaa. Nälkä kasvaa syödessä, joo joo!

Tosi mahtavaa oli myös, että koko perhe oli mukana äitiä kannustamassa! Ihana nähdä mun pikkuset siellä seisomassa reitillä ja mieheni. Ja myös mun äiti ja iskä olivat taas huoltohommissa. Ne on niin eläneet lastensa urheiluharrastuksille vuosikymmenet, että innostus ei varmaan lopukaan ikinä. Onhan niillä vielä toki lapsenlapsiakin kannustettavana, että ei onneksi mun varaan tarvi kaikkea jättää. Heh. Eetulla onkin ensi viikolla koulujenväliset kisat ja tänään käytiin vähän treenaamassa niitä varten.

5-vuotiaan synttärikemut!

Meillä on nyt sitten jo iso poika, kun 5-vuotta tuli mittariin. Itsekin Elias on sitä mieltä, että nyt pissataan niin kuin miehet seisaaltaan ja myös pyyhitään itse sekä esimerkiksi syödään aiemmin ei-tykättyjniien-listalla olleita ruokia. Onhan ikää jo yhden käen sormien verran kerran!

Tänään järjestettiin sukulaisille kemut, ja kyllä niitä oltiinkin odotettu ja jännitetty. Ihanaa seurata lapsen riemua. Kuvat kertokoon taas enemmän:

Mä juoksin puolimaratonin!

Eilen tein jotain, mikä ei vuosi sitten tuntunut todellakaan mahdolliselta. Juoksin puolimaratonin. Vuosi sitten, yli 2 vuotta sairastaneena, menin homeopaatin vastaanotolle "viimeisenä oljenkortena". Olin tuolloin väsynyt sairastamaan, mutta toiveikas saamaan itseni viimein terveeksi. Noin 5 kuukauttahan paranemisprosessi kesti, ja siitä sitten pikkuhiljaa aloin testailemaan urheilua.

Huhtikuussa tuli mieleen, noin kuukauden 5-7 km lenkkejä juosseena, josko juoksisin puolimaratonin loppukesästä! Vappuna tein ensimmäisen 10 km lenkin. Siitä sitten pikkuhiljaa pitensin, kuitenkin 15 km oli pisin lenkkini ennen puolikasta. Paljon juoksin 7-8 km lenkkejä, mutta joka viikko kuitenkin yritin yhden 10-12 km lenkin vähintään juosta. Hiihdin myös jonkun verran rullasuksilla kesän aikana. Ilman mitään ohjelmia, fiiliksellä, useimmiten ilman sykemittaria, tähtäsin kohti puolikasta.

Alun perin olin ajatellut Jaakonmaratonia heinäkuun lopussa, mutta +30 astetta tuntui liian paljolta. Kävin kuitenkin kisaa katsomassa ja tuntui, ettei mua kyllä helteetkään enää pidättele, mä haluan myös juoksemaan puolimaratonin.

Lappajärvellä Kivitppu ultrassa sen sitten tein, unelman... Matka taittui (eli reilu 21 km) aikaan 2 h 11 min ja risat. Olen tyytyväinen aikaani, kun ajattelee taustan. Noin 4 kk harjoittelua.

Huoltojoukoille ja kannustajille erityiskiitos. Eli mieheni ja lapseni, äiti ja iskä sekä pikkuveli tyttöystävineen!

Tästä on hyvä jatkaa alle 2 h aikaa kohti.

 

 

 

Elisalle kiitos kuvista :).