Kesä ♥

Mun mielestä nyt viimeistään alkoi kesä, kun lapset saivat todistukset tänään ja kävimme kaksissa yo-juhlissakin. Mun oma kesäloma vielä antaa odotuttaa, mutta kesällähän kaikki on kivempaa- eli kai sitten töissäkin käynti.

Ihanaa kesää kaikille!

Kesä lähellä - hoitoikäiset loppuvat meiltä

Elias menee syksyllä esikouluun. On odottanut sitä niin paljon ja mikäs odotellessa, kun on niin reipas, rohkea ja osaava poika. Olen niin onnellinen, että Eliaksen kanssa on näin hyvä tilanne. Mikään kun ei koskaan kenelläkään voi olla itsestään selvää.

Mutta sitä ennen piti käydä päiväkodin viimeiset kevätjuhlat. Ne olivat myös viimeiset meillä ikinä. En osaa kuitenkaan olla liian haikea tästä, vaan enemmän juuri onnellinen lapsen kehityksestä.

Elias esiintyi juhlissa mallikkaasti ohjelmanumeroissaan. Äitin poika taitaa olla, kun tykkää juhlista ja esiintymisestä.

Viimeinen kouluviikko lapsilla siis edessään ensi viikolla. Ovat niin kesälomansa ansainneet!

Vuoden eka puolimaraton

Kuten otsikosta voinee päätellä, olen ajatellut juosta tänä vuonna useamman puolikkaan. Tai jopa kokomaratonin. Niin huippua on juokseminen. Mutta palataan sitä ennen vielä eilisiin tunnelmiin. Kyseessä oli siis Kokkola City Run -tapahtuma ja juoksin siellä 72 muun maaliin tulleen naisjuoksijan kanssa tuon 21 km kiertäen 3 kertaa 7 km lenkin. Miehiä oli varmaankin saman verran puolimaratonilla ja sittenhän oli vielä 7 km ja 14 km matkatkin. Ne ei kuitenkaan ole mua varten, sillä haluan enemmän haastetta. Vaikka tiesin etukäteen kokemuksesta, että ei ne viimeiset kilometrit varmastikaan ole helppoja.

Alusta saakka tuntui hyvältä ja kevyeltä. Oli helppo juosta muutaman muun samatahtisen kanssa samassa porukassa. Vähän hirvitti toki lujahko aloitus, sillä en ollut varma ennen kisaa, mihin mun rahkeet riittävät. Mutta annoin mennä, vaikka toki siinä ekalla kierroksella tuli jo mieleen, että tämä pitää sitten kiertää vielä kahdesti. Mulla oli hyvät huoltojoukot mukana kannustamassa ja juottamassa. Muutenkin tunnelma reitin varrella oli hieno. Otin vähän geeliä 7 km kohdalla ja jokaisella juomapisteellä vähän vettä. 13 km paikkeilla alkoi tuntumaan, että energiat loppuvat ja jalat tönköttyy! Otin sitten 14 km kohdalla huoltojoukoilta geelin taas ja se antoi uutta puhtia jälleen ja vauhti pysyi samana mitä alusta asti oli ollut. Viimeisellä kierroksella oli tosi tosi hankalaa juosta kävelysarjalaisten ollessa valloittaneen koko reitin. Täytyi pujotella väen läpi ja se vei voimia. 18 km kohdalla km-vauhti kyllä tippui sitten vähän, mutta taistelin maaliin ja kellot pysähtyivät mun kohdalla aikaan 1.57.00. Eli uusi ennätys. Sijoitus oli 17. Keskivauhti matkalla oli 5 min. 35 sek/km.

Olen tyytyväinen suoritukseeni, vaikka siis vähän jäi hampaankoloon. Ilman sitä lopun vauhdin hiipumista ja väen pujottelua olisi muutaman minuutin aiemmin voinut maaliviivan ylittää.

Tyytyväinen olen myös siksi, että eihän mun lähtökohdat parhaimmat tämmöiseen suoritukseen ole olleet. Olen ollut niin stressaantunut monista asioista viime aikoina. On pitkät työpäivät ja kotityöt. Kaikki jokapäiväinen ja kaikki ylimääräinen.

Tunti ennen starttia. Jännitti.

Iloja ja murheita

Niinhän se menee. Aina kun susta jollain hetkellä tuntuu, että kaikki on hyvin, tulee jotain. Jotain joka saa ensimmäiseksi ajattelemaan, etten jaksa. Mutta aina on noustu, hinnalla millä hyvänsä.

Alkukevät ja oikeastaan koko vuosi oli mennyt mukavasti ja esimerkiksi ilman lasten sairasteluja. Tosin Emma oli ollut jo väsynyt pitemmän aikaa. Siis vuosiahan sitä on jatkunut, että se väsyy tosi helposti. Siihen on vaan totuttu. Ja lääkäritkin oli vakuuttaneet, ettei kyse olisi kilpirauhasen vajaatoiminnasta, vaikka itse olen sitä epäillyt arvojen ollessa rajoilla ja oirekirjon ollessa laaja. Nyt ei tarvitse enää arvuutella. Vuosikontrollissa paljastui selvä vajaatoiminta arvojen ollessa ihan taivaissa. Saatiin kiireellinen lähete lastenpolille ja diagnoosiksi autoimmuunityreoidiitin aiheuttama kilpirauhasen vajaatoiminta. Lääkitys lopunelämää.

Oltiin varattu Helsinkiin jo aiemmin junamatkat ja hotelli kahden yön kevätreissulle koko perheellemme ja se tehtiin sopivasti pari päivää tuon diagnoosin jälkeen. Saatiin kaikki vähän muuta ajateltavaa. Lapset nauttivat reissusta ja käytiin paikoissa, joissa ennen ei olla oltu. Metroajelu oli ihan uutta jopa mulle.

Tämä kevät on kyllä muuten ihanaa aikaa. Tosin kesäkin on täällä ihan pian. Ja siinäkin on vielä murehdittavaa, kuka hoitaa lapsia. Sekin varmasti järjestyy, kunhan jaksan asiaa selvittää. Sitä ennen olisi yksi puolimaraton juostava ensi viikolla. Tai ihan vapaaehtoisesti juoksen. Mukavaa vastapainoa kaikelle muulle.