Marraskuu, monellakin tapaa tärkeä kuukausi, meni ihan hujauksessa. Siksipä en ehtinyt kirjoituspuuhiinkaan. Sairastelussani tuli melko pian hehkutukseni jälkeen takapakkia, mutta uusilla homeopaattisilla lääkkeillä tilanne on taas hallinnassa. Ja ihan jopa hiihtokaudenkin pienimuotoisesti jo avasin.
Mutta tärkeimmät asiat marraskuussa olivat isäinpäivä ja Eetun syntymäpäivä. Eetun on jo siis 7-vuotias ja oppi lukemaankin synttäreiden kynnyksellä. Uskomaton tunne muuten, kun oma lapsi oppii lukemaan. Meillä on opittu, että mikään asia kun ei ole itsestään selvää, ei edes "vammattomankaan" lapsen kohdalla voi näin ajatella.
Emmalla oli kuun lopussa ruokatorven tähystys ja se meni hienosti sekä sairaalassaolon ja operaation onnistumisen, että lopputuloksen kannalta. Ei voi kun kiittää osaavaa ja ammattitaitoista lastenosaston henkilökuntaa. Mitään poikkeavaa ei siis nähty. Lopulliset tulokset tulevat toki vielä koepalatulosten varmistuttua. Mutta kerrankin, siis kerrankin, sai tuntea kaiken olevan juuri sillä hetkellä hyvin.
Kuvat kertokoon lisää tunnelmia marraskuulta:
Ja ps. oli se mulle aika tärkeää myös, kun oli pikkujoulut ja sai olla ihan luvalla "prinsessa" hopeakorkkareissa, paljeteissa, smokey-eyes-meikissä jne... :)
