Emman juoksuedistystä ja äitin kesän kolmas puolimaraton (pettymys)

Tällä viikolla Emma yllätti mut totaalisesti keskiviikon lasten oma pitäjän yu-kisoissa. Ihan ensimmäistä kertaa juoksi niin, että jäi yksikseen lähtöviivalle ja lähti muiden mukana lähetyksestä ja mä sain mennä maalille vaan odottelemaan. Koko matkan juoksi reippaasti keskittyneenä ja nauttien. Mutta eihän sille yksi 60 metriä riittänyt, vaan halusi vielä toisen sarjan mukana 300 metrin juoksuunkin. On kyllä tyttö niin reipastunut ja lisäksi jaksamista on tullut hurjasti lisää kilpirauhaslääkityksen aloittamisen jälkeen. Aivan huippu juttu tämä.

Mulla oli tosiaan sitten eilen vuorossa kesän kolmas puolimaraton Pietarsaaressa Jaakon Maratonilla. Tuntemukset olivat todella hyvät ennen kisaa. Mutta siihen se hyvä sitten jäikin ensimmäisten neljän kilometrin kanssa. Aloitin kovahkolla tahdilla mielessä 1.50. aika. Liiankin lujaa tosin tuota tavoitetta ajatellen, sillä siihen riittäisi 5 min 15 sek km-vauhti ja ensimmäiset kaksi kilometriä menin 5:05 vauhdilla. Innostuin muiden mukana, myönnetään. Silti vauhti pysyi vielä muutaman kilometrin noin tahdissa 5:23/km. Kunnes tahti vaan alkoi hidastumaan. Ilman tukaluus teki tepposet, kuten myös alkumatkan suhteellisen mäkinen maasto. Se tunne on harmillinen, kun tajuaa, että nyt ei tulekaan hyvä juoksu, ei ennätystä. Tosin vielä 7 km kohdalla olin juuri saman verran käyttänyt aikaa, kun Alajärvellä, eli toivoa vielä oli. Mutta kyllä vain matkanteko kävi raskaaksi, mietin jopa keskeyttämistä. Oli kuuma ja porukkaa lappasi ohi. Kastelin itseäni vedellä vähän väliä ja join todella usein. Menin jo välin sekaisinkin milloin piti ottaa geeliä tai vain juoda. Mua kannustettiin kuitenkin tosi hyvin ja huolto pelasi. Koitin tsempata ja vaan mennä sisulla. Silti oli tuskallista. Mutta siitä olen tyytyväinen, että niin hidasta km-vauhtia ei tullut, kuin silloin Alajärvellä 19-20 km välillä. Pystyin tulla nyt siis loppumatkan samaa tahtia mihin se hyytyi matkan varrella, eli hieman alle 6 min/km tai muutaman sekunnin yli. Kun oli 2 km maaliin, huomasin, että oli 12 minuuttia aikaa alittaa  2 h. Yritin ja viimeisillä voimillani - vaikka niitä ei enää ollutkaan - otin kovan loppukirinkin. Mutta se ei ihan riittänyt, aika oli muutaman sekunnin yli 2 h.

Pettymyksen juoksu siis mulle aiheutti. Syytänkö ilmaa vai reittiä? Vai itseäni? Kaiken piti olla kunnossa, mutta näin vaan kävi. Tänään aloin kuitenkin miettiä tarkemmin. Kaksi vuotta sitten, mä olin niin sairas vielä. Niin sairas, että jopa henkinen rasitus nosti mulle kuumeen ja imusolmukket turposivat kaulalla. Pää sumussa koitin olla töissä ja töiden jälkeen oli tuskaa ajaa kotiin. Urheilla en pystynyt todellakaan.

Mä parannuin kuitenkin siitä yli kahden vuoden helvetistä.

Vuosi sitten olin katsomassa Jaakon Maratonia. Olin harmissani, kun en itse uskaltanut tuolloin vielä juosta puolimaratonia. Nyt olen sen jälkeen juossut vuodessa viisi.

Eli ehkä mun ei kannata nyt syyttää yhtään mitään. Mulla on aikaa. En usko, että monikaan 1.50.-nainen on ollut yhtä kamalan sairas kaksi vuotta sitten, kuin minä. Mun täytyy vaan muistaa se ja olla todella ylpeä itsestäni. Ja ennen kaikkea olla kiitollinen terveydestäni.

Hetki ennen lähtöä kesän kolmannelle puolimaratonille.

Äiti, halusiksä just kolme lasta?

Eliaksen kysymys aamulla. Pieni poika, ei vielä kuutta vuottakaan, mietti tuollaisia. Ja kyllä, vastasinhan toki, että halusin. Halusin kolme lasta, se on totta. Mutta halusin ehkä myös neljännen. Sitä en tietenkään kertonut. Mutta elämähän ei tunnetusti mene suunnitellusti.

Itselläni on neljä sisarusta ja miehellänikin kolme, joten oli jotenkin luonnollista haaveilla vähintään neljästä lapsesta. Silloin joskus kauan sitten. Emman syntymä muutti kaikki suunnitelmat. Tai ei vielä itse syntymä, vaan vuodet Emman kanssa. Sitä vaan ei voi kieltää, että elämä kehitysvammaisen lapsen kanssa on tuplasti vaativampaa, kuin ei-kehitysvammaisen lapsen kanssa. Kaikki selvittelyt, terapiat, hakemukset, erityisneuvolat, lääkärikäynnit, kotona tehtävät harjoitukset, puhelaitteen käyttö, viittomat ja niiden opettelu jne. Paljon muutakin. Ja lapsen jääräpäinen luonne. Karkailutaipumus (joka luojan kiitos on tosin helpottanut 80 %).

Järjellä on siis täytynyt ajatella. Unohtaa ajatus neljännestä lapsesta. Ei vaan jaksaisi. Silti löydän joskus itseni vauvanvaateosastolta hipelöimässä pieniä mekkoja. Saahan haaveita aina olla.

Mulla on kolme ihanaa lasta ja niin kiitollinen heistä.

Juhannusaattona 2015 Kauhavalla Lentäjien juhannusjuhlissa.

Helsingissä!

Mulla alkoi loma viime viikon torstaina ja heti perjantai-aamuna hypättiin junan kyytiin kohti helteistä Helsinkiä. Kerrankin päätettiin viettää heti kunnolla aikaa pääkaupungissamme ja oltiin varattu kolmeksi yöksi hotelli. Tosin, kyllä lapset jo odottivat viimeisenä iltana kovastikin kotiin pääsyä. Ja itsekin. Oli vaan ihanaa päästä omaan saunaan ja sänkyyn eilen kotiuduttuamme.

Paljon todellakin ehdittiin monenlaista tehdä neljässä päivässä. Ja mikä sattuma, että hellekelit olivat juuri tuolloin. Perjantaina ajeltiin vähän metrolla ja ihmeteltiin yleisesti Helsinkiä. Kuumalla kauppatorillakin käytiin, sekä Vuosaaressa Aurinkolahden uimarannalla. Lauantaina oli vuorossa Suomenlinna. Matka sinne pikku laivalla oli jo elämys lapsille, ja itse kohteessa kiinnostusta lapsissa saivat aikaan tykit ja kaikenlaiset tunnelit. Mä ehdin shoppailla vielä tuolloin lauantaina, ja itse asiassa taisin shoppailla joka päivä, kun muut viettivät lepohetkeä. Ei malttanut, kun kerrankin oli kunnon mahdollisuus.

Sunnuntaina mentiin Linnanmäelle ja oltiin siellä 5 tuntia. Aika rankkaahan tuollainen on ja kyllä illalla jokaiselle uni tuli hyvin. Mutta ennen nukkumaanmenoa ehdittiin vielä sunnuntaina käydä Kaivopuistoakin katsomassa. Tämäkin on niitä paikkoja, joissa ei ole ikinä tullut itsekään käytyä.

Maanantaina juna lähti vasta illalla, joten siinäkin oli vielä aikaa kierrellä Helsinkiä.

Reissu oli kyllä kiva ja onnistunut ja hotellissa elo on niin vaivatonta. Kuten myös matkustaminen junalla on helppoa lasten kanssa.

Nyt vaan toivotaan kuuman kesän jatkuvan, mulla lomaa vielä riittää!