keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Kevätkuulumisia sisältäen vuoden ekan puolimaratonin

Tämä kevät on mennyt hujauksessa. Tai ainakin siltä tuntuu, kun nyt jo saadaan nauttia toukokuun vihreydestä ja kesä on jo ihan ovella. Tai kurkkasi se kesä jo sieltä ovesta sisäänkin toissaviikonloppuna, jolloin sopivasti oli meidän perheen kevätretki Tampereelle. Oltiin siellä yksi yö ja hotelliksi valittiin Ilves hyvän uima-allasosastonsa vuoksi. Meillä kun varsinkin Emma on melkoinen vesipeto. Pojatkin ihmettelevät kuinka Emmalla on jokin taito, jossa on heitä parempi.
 
Mullahan on tänä vuonna juoksujen suhteen ohjelmassa maraton, ihan siis täysi maraton, 42 km ja risat. Eli elokuussa Helsinki City Maratonilla musta toivottavasti tulee maratoonari.
 
Mutta pitihän sitä lämmittelyksi nyt ainakin yksi puolikaskin tälle kesälle juosta. Kokkolassa city run viime perjantaina laittoikin mun puolimaratonin ennätyslukemat uusiksi. 1.53.25. Vaikka taas jäi hampaankoloon viimeisen kierroksen satojen 7 km kävelijöiden ja juoksijoiden ohitteluun menevän ajan vuoksi.
 
Mua jännitti kisa hirveästi ennakkoon. Vaikka olin ajatellut, että rutiinillahan tämä mun 7. puolikas jo menee. Mutta kyllä vaan taas vanha kunnon jo nuoruuden kilpahiihtoajoistakin tuttu jännitys hiipi muutama päivä ennen kisaa mieleen. Ehkä se on hyväkin. Kertonee halusta ottaa tosissaan. Kilpailuvietti on mulla aina ollut kova.
 
Seisoin siinä reilun 200:n muun puolikkaan juoksijan kanssa lähtöviivalla ja jännitys kasvoi entisestään sykkeen huidellessa pilvissä. Päätinkin, etten saisi säikähtää kisan aikaista sykettä. Ei kisaa voi verrata treeniin! Sitten pam ja kovalla vauhdilla massan mukana matkaan. Siinä mentiin ekat sadat metrit jopa alle 4 min/km -vauhtia ja senkin jälkeen vielä mulle kovaa vauhtia. Ja tuntui hyvältä. Katsoin nopeuttani ja yllätyin kuinka kevyesti pystyin mennä sitä vauhtia. Annoin mennä. Päätin, että annan mennä, koska tuntuu kevyeltä. Vaikka mietin toki siinä alkukilometrien huumassa, voinko pitää tuollaista tahtia vauhdin ollessa ekoilla kilsoilla noin 4.55 min/km - 5.10 min/km. Järkeilin, että tämä sopii mulle, ja lopussa hyytyy jos hyytyy. 7 km kohdalla eka geeli isäni toimiessa siihen päälle vedenjuottajana. Väliaika oli 35 min ja risat. Jee!
 
Toiselle kierrokselle hyvillä fiiliksillä. Tuollahan kierretään siis 7 km lenkki 3 kertaa. Kannustusta tuli matkalla aivan mahtavasti kaupunkilaisilta. Mun mies ja lapset olivat siellä myös kannustamassa ja juottohommissa sekä tosiaan myös mun vanhemmat.
 
Toinen kierros sujui melko lailla ekan kierroksen tahtia, ehkä hieman hitaammin. 14 km kohdalla kello näytti noin 1.13. ja risat. Mutta edelleen tuntui ihan hyvältä ja kevyeltä juoksu. Kannatti käydä muuten saman viikon maanantaina hyvällä hierojalla. Toinen geeli huiviin taas uudelle kierrokselle lähdettäessä. Viimeinen kierros meni edelleen jaksamisen suhteen hyvin. Ei mitään katkeamista ja uskon, että olisin saanut pidettyä vähintään sen toisen kierroksen tahdin ilman edessä ohiteltavia. Voimavarat hupenivat ohitteluihin ja pujotteluihin. Mutta lopussa vielä kunnon loppukiri ja se fiilis. Se fiilis, kun olet tehnyt ennätyksen, ja mun rakkaat maalissa. Onnellinen ei riitä kuvamaan tunnetta.
 
Niin ja se syke. Oli aika hurja keskisyke, 178!
 
Tästä on niin hyvä jatkaa sitä mun maraton-unelmaa kohti. Unelma, joka niinä pahimpina vakavan sairauden aikoina ei todellakaan tullut edes mieleen. Mä muistan edelleen mikä on tärkeintä. Terveys. Nämä juoksuhommat on ihan ylimääräistä bonusta vaan. Auttavat mua jaksamaan arjessa.
 
Ihanaa ja urheilullista alkavaa kesää kaikille!
 
 
 
 
 
 
Emman kanssa nautittiin kesän ekoista lämmöistä

Tampereella Pikku Kakkosen leikkipuistossa
 
Äitienpäiväpotretti
Perinteinen 2 päivää ennen puolikasta burger


Kaksi tuntia starttiin. Työpaikan pukkarissa koitan rentoutua.
Kohta lähtee..
 
Kannustajat

Onnellinen maalissa!

Pojat pelailevat pihassa jalitsua. Oman pihan harrastukset parhaita.