Sairaslomalainen :(

Mun oli pakko, tai viisainta jäädä tänään ja varmaan huomennakin töistä kotiin. Koko viikko ollut todella huono ja outo olo. Töistä en ole meinannut pystyä päivän jälkeen enää kotiin ajamaan (45 km). Mulla meinaa olla särkyä mm. joissain nivelissä, joten epäilys tuli itselleni josko jo 10 vuotta sitten epäilty reuma olis nyt tullut!? Huomenna täytyy Eetun korvakontrollin yhteydessä puhua asiasta lääkärille.

Piristystä onneksi on tuonut kodin sisusteleminen. Paljon olisi vielä mitä tahtoisin, mutta kaikkea ei voi saada. Harmi. Ja kun mun luonteelle ei oikein sopis sellanen pikkuhiljaa... Olen enempi kaikki ja heti-tyyppinen :).

Tässä kuva meidän uusitusta makkarista, tapetit uudet ja pöytälamput tulivat tänään postissa.

Tässä meidän olohuone, jossa uutta sohvat. Mattoa odotellaan vielä saapuvaksi. Anttilasta olen tilannut valkoisen sellaisen nukkamaton. Vai mikä se on, pörrömatto, lankamatto...

Syyslomalla

Minä olen Emman kanssa koko tämän viikon lomalla ja pojatkin nyt huomisesta eteenpäin. Siis pienet pojat vaan, iskä raataa...

Maanantaina ulkoiltiin oikein kunnolla Emman kanssa ja myös viittomaopettaja kävi pitämässä tuplatunnin. Oli tehokasta ja kaikkia tärkeitä viittomia tuli opittua (mm. Prisma ja Citymarket, iloinen ja surullinen). Tiistaina lähdettiin sitten Emman ja mummun (mun äitin) kanssa Kokkolaan Touhutaloon ja vähän shoppailemaankin. Kyllä Emma nautti Touhutalosta, oikein mukava paikka ja sopivan kokoinen. Täytyy pojatkin sinne viedä joskus!

Tänään minä olin Seinäjoella lääkärissä mun monta kuukautta kestäneen lämpöilyn plus muiden epämääräisten oireiden takia. Mitään ei selvinny vieläkään. Eikä varmaan tule selviämäänkään. On kuulemma aika yleistä mun ikäisillä naisilla tuollanen pieni lämpöily. Liekö sitten stressiä, sitä epäili kyllä. Enkä itse sitä kiellä etteikö voisi ollakin...

Emmalle löysin viimein toppahaalarin. Ticket to Heavenin tuollanen :). ---------->















Laitanpa sunnuntaina kuvatun videon ihanasta Emmasta, joka aina innostuu ko. lastenohjelman tunnarista :)

Viikko taas ohi

Ja onkin muuten enää yksi viikko, niin on lomaa! Emman kanssa lomaillaan koko viikko 42 ja pojatkin varmaan loppuviikon sitten. Mutta vielä täytyy ensi viikko jaksaa olla töissä. No eipä sillä, että siellä nyt viime aikoina olisi hommat rasittaneet, mutta muutosta parempaan lienee luvassa.

Tänään käytiin ratsastamassa taas Emman ja Eetun kanssa. Ne kyllä niin tykkäävät molemmat siitä touhtusta. Ihan kiva, sillä tuli itselleni mieleen, etten itse olisi ollenkaan varma uskaltaisinko hepan, edes pienenkään, selkään hypätä. Koskaan pikkutyttönäkään en tykännyt hepoista. Meillä vaan hiihettiin :). 

Laitetaanpas kuvaa mun uudesta hiuslookista, tykkään kyllä kovasti! Ruskeilla pidennyksillä raidat ja hiukset siis kerrostettu ja yläältä saa tarvittaessa tosi pystyynkin tukkaa, oikein rokkia! :)

Tällä viikolla tuli ostettua, tai haettua tilattu paketti Lindexistä, pojille toppahaalarit. Emma vielä tarvisi uudet myös, mutta mistään en oikein ole 128 cm nättejä haalareita löytänyt. Tai no olishan niitä, esim. Cupcakella, mutta jotenkin ei raaskis yli satasta haalareihin laittaa? Nämä poikien haalarit olivat 59 e/kpl ja ainakin näyttää ja tuntuu hyvältä materiaali. Ja Eetu tykkää niin noista Bamse-vaatteista!

tosi tavallista joo... No joo joo!

Niin, eihän se tosiaan tämä meidän perheen elämä kuitenkaan ihan tavallista aina ole. Tai tällä hetkellä tuntuu siltä. Ei kuitenkaan varmaan kovin moni vanhempi joudu vuotta etukäteen miettimään seuraavana syksynä koulunsa aloittavan lapsensa tulevaa koulua. Esimerkiksi Eetullehan on itsestään selvää, että ensi syksynä aloittaa eskarin omassa lähikoulussa ja sitten eka luokan siellä jne.

Mutta kuitenkin, toisaalta, tämän blogin nimi kuvastaa osaltaan sitäkin, että vaikka meillä on erityislapsi perheessä, me ei olla jouduttu luopumaan mistään tavallisesta. Molemmat vanhemmat käyvät töissä, kaikkia lapsia viedään ihan samoihin harrastuksiin. Kotona puuhaillaan kaikkea tavallista, normaalia lapsiperheen elämää. Kaiken tämän mahdollistaminen vaatii vaan "vähän" enemmän. Emmalla on ne omat temppuilunsa ja on kuitenkin kehityksessä jäljessä ikäisiään. Mutta normaali arki on ihan parasta terapiaa Emmalle. En ole ikään (no ehkä joskus, myönnän) ajatellut olla ottamatta Emmaa esimerkiksi kauppaan mukaan. Kyllähän se siellä karkailee ja temppuilee, mutta eihän se ikinä opi siellä kunnolla toimimaankaan jos ei saa harjoitella.

Mutta tuohon kouluasiaan palatakseni. Viime viikollahan me kävimme erityiskoulussa naapurikaupungissa tutustumassa, mutta jäi aika kaksijakoiset tunnelmat. Olisin niin toivunut, että ainoa mahdollinen huolenaihe liittyen ko. kouluun menoon olisi vain ollut matka. Mutta siinä on nyt vähän muutakin. Tämä on vähän harmi, kun täytyy itse asiat selvittää. Nyt täytyisi selvittää olisiko toisessa naapurikaupungissa jotain erityiskoulua. Ja oman lähikoulunkin mahdollisuudet täytyisi selvittää...

Tammikuussa 2009

Huh, no onneksi mulla on ylihuomenna kampaaja. Saa aina välillä ajatella vain itseään. Joku kiva, ehkä räväkkä, tyyli olisi kiinnostava. Mutta toisaalta, en haluaisi pitkästä tukasta luopua. Silti mä aina muistelen tätä tukkaani, olihan se ihana!