Päivän asu :)

Tämähän nyt ei ole mikään muotiblogi, mutta muodista tykkään ja sitä seuraan sekä luen paljon muotiblogeja... Joten tadaa, teki niin mieli tämmöinen postaus tehdä. Ollaan pian lähdössä mieheni kanssa kahdestaan syömään, kun saatiin lapsenvahdit ja tässä asussa siis lähtee rouva liikenteeseen.

Mun tämän kesän villitys ovat kyllä olleet shortsit! Nämä kuvassa näkyvät ovat viimeisin löytö tällä viikolla Lindexistä. Punainen värikin miellyttää mua. Kengät ovat ihan Prisman alekorista, ja farkkutakki kolme vuotta sitten Lindexistä ostettu.

Mukavaa ja kuumaa viikonloppua kaikille!

Viikon varrelta

Kuvat kertovat...

Juhannus

Vietimme juhannuksen huvipuistossa kuten kuvista näkee. Tietenkin aluksi päivällä meillä oli perinteiset juhannussaunat ja grillailut. Sää oli loistava ja lapset nauttivat. Oli oikein mukavaa. Ja kyllä tuo Powerpark on hyvä huvipuisto, pienillekin lapsille paljon laitteita. Nyt kyllä tuli huomattua, että meillä olikin jo 2 yli 120 cm pitkää lasta, joten kaikkiin pienimpien laitteisiin eivät päässeet enää!

Hyvää juhannuksen jatkoa lukijoille! Täälläpäin se jatkuu näemmä sateessa...

Lääkärireissulla

Tämä päivä meni Seinäjoella Emman lääkärireissulla. Eipä siinä ehtinyt lääkärin lisäksi kun syömässä ja kaupassa käydä. Sen verran on häslinkiä kolmen lapsen kanssa olla liikenteessä, toki onneksi mummu oli mukana auttamassa.

Emmaa se refluksi vaivaa ja lisäksi - tai siihen liittyen - on nyt nyt viime aikoina näyttänyt tuonne kitalakeen, että sattuu. Vielä kokeillaan eri versioita närästyslääkkeistä, mutta tuon kitalakijutun kanssa mennään nyt kesän aikana korvalääkärille tutkittavaksi. Siellä näkyi jotain? Ehkä johtuen refluksista siis tai sitten voi olla jotain rakenteellista. Ei kunnolla nähnyt ja se tutkiminenkin oli melkoisen taistelun takana... Mä ja kaksi hoitajaa pidettiin väkisin Emmaa. Aivan kamalaa, mutta mä vaan ajattelin Emman parasta. Se raasu ei itse sitä tajua tietenkään. Onneksi sattui aivan loistava lääkäri! Tietenkin mä aina huolestun, kun sanotaan, että jotain siellä näkyi. Vaikka lääkäri sanoi, ettei se mitään akuuttia ole, mutta kuitenkin.

Kunpa saisi joskus olla ilman huolenhäivää, ilman huolta omasta tai muiden läheisten terveydestä, mutta ei... Aina on jotain, suurempaa tai pienempää. Toivotaan nyt tosiaan, että tuo Emman juttu menee kategoriaan "pienemmät". Mä en ainakaan jaksaisi yhtään murhetta lisää. Murehdittaa oma jaksaminenkin. Kun Enhän mä saisi rasittaa itseäni, mutta onhan se mahdotonta kolmen lapsen kanssa, joista yksi vielä vastaa vähintään kahta.

Lomatunnelmissa

Mulla alkoi eilen kesäloma. En ole vielä kunnolla asiaa sisäistänytkään! Kyseessä on kuitenkin vasta elämäni toinen kunnon kesäloma, kun aikaisempina vuosina on ollut äitiyslomaa ja hoitovapaita...

Eilen olikin mukava viimeinen työpäivä, kun puolet siitä kului saunalautalla firman kesäkemuissa. Tänään juuri parhaillaan ollaankin sitten Antin kanssa matkalla Helsinkiin. Mun viime kerrasta on 10 vuotta, joten oli jo aikakin. Hoitotäti-omaishoidon-lomittaja tuli kotiimme hoitamaan lapsia. Ikävä tulee kyllä niitä rakkaita. Mutta kyllä sitä tarvitsemme tämmöistä omaakin aikaa me vanhemmat.

Odotan kyllä innolla tätä kesää, että saan tehdä lasten kanssa kaikkea mukavaa. Retkiä, uimarantareissuja, urheilua... Ja isukkikin saadaan sitten kuukauden päästä lomalaisten kerhoon.

Mutta nyt ensin tämä Helsingin matka. Jännää.

Kesän juttuja

Tänään on ollut oikein kiva päivä vietettyämme sitä suurimmaksi osaksi "hevosenkäkaupassa" eli Keskisellä. Toki kotonakin ollaan ehditty touhuamaan ja Elias varsinkin on innokas kukkien kastelija.

Keskisellä oli muuten uudet upeat vessat! Emmakaan ei olisi malttanut lähteä koko vessasta vaan ihaili hienoja kattokruunuja...

Mun lähestyvä loma näkyi ostoksissa, tuollainen yhdessä kuvassa oleva kesä-look tarttui mukaan. Aika erilainen mun tyyliksi. En ole kaiketi ennen omistanutkaan pitkää hametta... tuon mallisesta hatusta puhumattakaan :).

Mukavia viimeisiä hetkiä viikonlopusta!

Unelma urheilusta

Kun on joskus ollut kilpaurheilija, ei se palo urheiluun katoa koskaan. Siksi mun on ollut niin kamalan vaikeaa elää nyt viime ajat ilman urheilemista. Enhän mä sitä aluksi todellakaan hyväksynyt. Muistan toissatalveltakin hiihtolenkkejä, kun kuume nousi vaan jo samalla siinä hiihtäessä. Todellinen pysähdys tuli nyt viime talvena, kun menin niin huonoon kuntoon yhden jälkeenpäin ajateltuna typerän 15 km:n hiihtokisan takia. Ja varsinkin kun mulle alkoi valjeta sairauteni diagnoosi ja kuinka liika rasitus voi saada pysyvää pahaa aikaan.

Vaikeaa on myös, kun näen ihmisiä lenkillä... juoksemassa, hiihtämässä rullasuksilla. Ja se kuinka toiset sitten kertoo näistä lenkkeilyistään. Mä en halua kuulla, se tuntuu pahalta ja niin epäreilulta! Lenkkeily oli mulle nyt lasten tulon myötä tärkeä henkireikä ja ainoa harrastukseni. En osaa muuta.

Mä aloitin urheilemiseni 3-vuotiaana hiihtokisoissa. Hiihdin kuulemma niin lujaa, ettei ajanottajat huomanneet mun maaliin tuloani. Harrastin hiihtämisen lisäksi myös jonkun verran juoksua, etenkin 100 metriä sujui mukavasti. Hiihtourani kesti aina 20-vuotiaaksi, jolloin se päättyi olkapääni tuhoutumiseen. Silloin kun mulle tekonivel olkapäähän laitettiin, en olisi varmaan edes uskonut hiihtäväni kilpaa joskus sen jälkeen. Mutta mä hiihdin. Ja tulen vielä hiihtämään. En luovuta tämän sairauden kanssa. Koitan vaikka kaikkia mahdollisia hoitomuotoja mitä vaan ikinä keksin.

No, se LDN-lääke sai jo alla olevan kuvan kertomaa ihmettä aikaan - halusin testata lenkkivaatteita ja fiilistellä toissapäivänä. Kävelin kilometrin. 

Yo-juhlintaa

Tässä parilla kuvalla nyt pikainen päivitys eilisen onnistuneista juhlista. Tarjottavat oli herkullisia ja sitä riitti. Booli oli myös hyvää... Tosin mä join vaan yhden lasin :).