Parantunut?!

Uskallanko hehkuttaa? Onko liian aikaista? Yli kolme viikko jo ilman kuumeilua, kolotuksia, kipuja ym. Jotkut cfs-oireethan (kuten sumuisuus) mulla lakkasivat aika pian homeopatian aloituksesta, mutta nuo edellä mainitut olivat sitkeämässä. Oireethan ovat tulleet mulle yleensä rasituksesta, henkisestäkin. Ja rasitusta nyt on ollut riittämiin. Olen käynyt pikku lenkeillä ja viikonloppuna olin jopa Helsingissä tapaamassa down-lasten äitejä. Lisäki kissamme oli 6 päivää viime viikolla kateissa, mikä murehdutti. Olen jäänyt rikki menneen auton virtalukon takia välille töistä. Uskon, että näillä olisi jo kuumeen pukannut, jos olisi tullakseen! Menen vielä tässä parin viikon päästä homeopatille tsekkauttamaan itseni, sillä haluan todella olla varma, voinko olla tervehtynyt. Sillä lähes kolmen vuoden sairastelu saa tuntumaan osittain käsittämättömältä tämän tilanteen, minä terve?

Vähän takapakkia toi sairastuminen johonkin vatsatautiin. Tämä päivä on mennytkin kotona levätessä. Pihalla sentään kävin ottamassa happea ja ihmettelemässä jo kovasti talvea odottavaa luontoa.

Ja kamut, ne bileet tulevat sitten, kun olen ihan varma, että olen parantunut.

Syysloman alkua

Lapsilla on tämä viikko syyslomaa, mikä meinaa sitä, että vanhemmista jommalla kummalla on oltava lomaa myös. Mä olen alkuviikon ja perjantain itsekin lomatunnelmissa. No, loma ja loma. Mutta ainakin vapaapäivä töistä.

Eilen käytiin tuolla naapurikunnan puolella tuollaisella Ilveskivellä. Sinne oli kilometrin matka kävellä, mutta hyvin lapset jaksoivat ja tykkäsivät muutenkin kovasti paikasta. Oikein luonnon oma huvipuisto, kun sai siellä kiipeillä ja tutkiskella kaikkea lapsien mielestä niin jännää.

Tänäänkin ollaan sitten vaan lähinnä ulkoiltu. 

Mukavaa lomaa muillekin samanmoista viettäville!

  

Elämää elämää..

Hirveän pitkä väli viime kirjoituksesta. Tuntunut vaan, ettei ole mitään uutta kerrottavaa. Tai varmaan olisin halunnut, että seuraavaksi saan tehdä mahtavan paranemispostauksen. Ja tunnelmia mun parantumisbileistä. (joo, meinasin pitää sellaiset sitten parantumiseni kunniaksi.) Tämä kirjoitus nyt kuitenkin kertoo siitä, että en tosiaan ole vieläkään terve. Paljon hyvää toki on jo tapahtunut, varmasti homeopatian avulla. Mutta niin vain pari viikkoa sitten sain taas todeta, kuinka tuli kuumeilu ja kaupanpäälle kymmenen muuta oiretta. Ne samat paskat.

Homeopaatti oli ihmeissään, kuinka vieläkään en siis ole tervehtynyt. Kuulemma jos kyse olisi pelkästä mykoplasmasta, olisin jo terve noilla käytetyillä lääkkeillä. Joku muukin virus lienee asialla ja varmaan mun immuunipuolustus on ihan tööt, joten sama mitä lääkettä syön, ei tepsi. Nyt käytiin sitten näiden ongelmien pariin ja taas uutta lääkettä kehiin. Jos homeopaatti on sitä mieltä, että mut saadaan kuntoon, ei kai mullakaan ole muuta vaihtoehtoa, kun olla samaa mieltä!

Eihän tämä elämä onneksi pelkkää sairastamista ole. Mulla on ihana perhe ♥. Hyvä ja mielekäs työ. Hömpötyksiä, joista saan iloa. (jos joku ajattelee, että itsestään ulkoisesti huolehtiminen on sitä). 

Eliaksen kanssa käytiin tänään vähän tutkiskelemassa lähimetsiä pienen eväsretken muodossa. Elämän suuria pieniä iloja neljävuotiaalle. Juoda mehua pullosta puunlehtien leijuessa syksyisessä tuulessa.

Seuraava postaus sitten aiheena parantuminen? Toivokaa ihmiset sitä minunkin puolesta.