Kesän alku

Mun mielestä kesä alkaa oikeastaan siitä, kun koulut loppuvat. Oon onnellinen lasten puolesta, että saavat viimein hengähtää. Emmalla on pitkät koulumatkat ja turhan hankalasti vielä järjestetty. Lisäksi ottaen huomioon kehitysvamman ja kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitotasapainon heittelemisen, ei ole ihme jos väsyy koulussa. Pojilla oli ikävä oman lähikoulun menetys homeen vuoksi ja järjetön siirtyminen 25 km päähän toiseen kouluun kesken lukuvuoden. Väsyvät pitkiin koulumatkoihin, se on selvää. Mutta päättäjiäpä ei tietenkään tällaiset seikat kiinnosta. Kunhan vaan saadaan kaikki "halvalla" järjestettyä.. Plääh, olen aika pettynyt tähän kuntaan siis! Mutta, nyt nautitaan kesästä ja koitetaan unohtaa murheet!

Kävimme tällä viikolla kesän ekoissa yu-kisoissakin. Kisat olivat tavallaan vähän isommat kisat, eivät siis pelkästään oman seuran lasten kisat. Emmakin juoksi. Pojathan meillä ovat tosi nopeita luonnostaan. Eetua ei kyllä paljoa stressaa mistään kisoista, ja lähes kylmiltään juoksee. Innostin kuitenkin osallistumaan. Elias taas ottaa välin turhankin tosissaan ja miettii mitä jos ei voitakaan . Niin ovat veljekset erilaisia. Paljonhan me liikutaan ihan kotioloissakin. Ei siinä todellakaan aina tarvitse mitään ohjattua tai kisailua. Pääasia on kuitenkin, että liikunta jäisi elämäntavaksi aina aikuisuuteen saakka. Niin kuin mulla.

Emman viimein koulupäivä

Pojat iloitsevat kesälomastaan

Mansikkalatvat kesän kunniaksi -  lähtivät ekassa pesussa

Nautintoa

Emma vesipeto

Evijärven Urheilijoita komeissa uusissa puvuissaan

Maratontreeniä