Kevätmeininkiä

Ollut oikein mukava viikonloppu! Lauantaina tietenkin meni aikaa siivoillessa ja Eetu sai myös parhaan kaverinsa kylään. Tämä kaveri on sama poika, johon Emma on myös tykästynyt :). Ja voi Emman iloa, kun pääsi sitten halaamaan poikaa. Lauantaina kasattiin myös trampoliini pihaan ja täytyy kyllä sanoa, että se on melkoinen hitti vuodesta toiseen. Ehdottomasti varsinkin yksi Emman lempipuuhista on trampalla hyppely. Ostettiin se vuonna 2008 ja silloin Emman hyppely oli - tai siis hyppelyä ei ollut, vaan Emma vaan hyödynsi muiden hyppyjä. Nythän Emma on kuin vanha tekijä jo.

Tänään lähdettiin sitten oikeastaan ihan huvikseen vaan Keskisen kyläkauppaan minä ja lapset mun pikkuveljen ja tyttöystävänsä kanssa. Isukki kun meni vähän käväsemään töissä. Ei tietenkään ihan tasajako, kun yksi töissä ja muut shoppailemassa. On se vaan sen verran iso putiikki, ettei siellä kolmessa tunnissa (joka maksimi lapsille) ehdi joka kolkkaa kiertää. Mutta mukava reissu meillä oli.

Huomenna sitten taas virkeänä uuteen työviikkoon... Ensi viikolla on muuten kahdet synttäritkin: Helmi-mummu 85 v. ja vanhimman veljeni tyttö 1 v. (Mulla on muuten kaikkiaan 4 veljeä ja 0 siskoa :)).

Keskisellä on aina kiva käydä.

Emma leluosastolla ja taustalla Eetu mu veljen eli enonsa kanssa,

Trampoliinikausi avattu.

Elias on kova poika tekemään konehommia.

Metrilakua ja Emman edistymistä

Tänään oli Härmässä Emman koululla palvelusuunnitelma-palaveri. Mukana olivat kaikki tärkeät henkilöt Emman asiohin ja terapioihin liittyen. Me vanhemmat saatiin kuulla kuinka meidän tyttö on edistynyt monessakin asiassa! Aivan loistavaa. Olin melkein ällikällä löyty kun toimintaterapeutti näytti Emman neulalla ja langalla ompelema titinalle-kuvaa. Puheterapiastakin kuului mukavia juttuja, mm. uusia sanahahmoja on tullut. Oonhan toki kotonkin niitä huomannut. Nyt ehkä myös viimein Emmaa on alkanut kirjaimet kiinnostaa. Kuvassa pelaa Ipadilla sanataikureita.

Ehdin mä vielä töihinkin Pietarsaareen sitten Härmästä. Oli kevätmarkkinat ja ennen töihin menoa "piti" vielä hakea metrilakua 12 metriä :). Lapsillakin herkkupäivä ja pojille maistuu Angry Birds-limsa.

Hyvää viikonloppua! Mulla ei ole mitään suunnitelmia koko viikonlopulle. Mutta semmonen onkin ihan parasta!

Instakuvia talvelta

Talvi todellakin on jo ohi, mutta laitan tähän instagrammista napattuja kuvia. Pääsee vähän käsitykseen mitä meidän talveen kuului.

Tuo mun hiihtokuva kyllä herättää ristiriitaisia tunteita. Sen jälkeen oon ollut kuumeinen lähes joka päivä (mukaan lukien noin 10 muuta oiretta). Mulla on todennäköisesti cfs. Varmuus toivottavasti tulee 7.5. jolloin menen asiaan perehtyneelle lääkärille. Ja muutenkin siis oon reilut 2 vuotta sairastanu... :(. Aatella, ihan hullua!

Odotus palkittiin!

Kehitysvammaisen lapsen vanhempana täytyy olla aika hyvin selvillä kaikista laista sekä eduista, joita lain nojalla kuuluu saada. On myös opittava pitämään puolensa, taistelemaan jopa. Valitettavasti. Muistan kuinka Emman ollessa reilu 1-vuotias, yllättäen kunta päätti lopettaa kuntoutusohjauksen. Tämä ohjaus oli meille ensimmäinen linkki vammaisen lapsen kuntouttavaan maailmaan ja kaikkeen muuhunkin tärkeään. Kun se lopetettiin, itkin.

Nyt tiedän oikeuteni. Kaksi vuotta sitten pyysin, että Emman aloittaessa esikoulun hänen kouluajan päälle tuleva hoito annetaan erityishuoltolain nojalla kuntouksellisena päivähoitona maksuttomana lääkärin suosituksesta. Ei hyväksytty. Valitin asiasta, vaikka kuulemma kukaan täällä ei asiaa koskaan ollut eteenpäin vienyt. Pitkissä kantimissa valitusreitti oli, mutta tänään se tuli, kirje Aluehallintovirastosta. Emman hoito olisi kuulunut järjestää erityishuoltona.

Huh, kaiken tämän ja muunkin ohella on kiva pitää huolta itsestään. Siitä todisteena tänään luottokampaajan käsissä kaunistunut kuontalo!

Ihanaa iltaa Rouvista:

Vähän erilainen tiistai

Otsikkoon viitaten siinä mielessä, että en työpäivän jälkeen ollut vaan kotona, oli oikein menoakin. Oltiin Emman kanssa Kortejärvellä musiikkiopiston kevätkonsertissa, jossa nuorimman pikkuveljeni tyttöystävä esiintyi laulaen. Voi niitä nuoria ihmisiä, jotka osaavat soittaa tai laulaa! Itse en niistä touhuista ymmärrä mitään - ala-asteella jouduin jopa jäädä koulun jälkeen opettelemaan nokkahuilun soittoa. Jotenkin se vaan vinkui. 

Aamulla muuten kuulin kurkien ääniä. Eihän se mitään kaunista kuultavaa ole, mutta jotenkin tosi keväinen fiilis siitä tuli. Ja muutenkin lumet on kaikonneet ihan silmissä! 

Huomennakin on muuten vähän erilainen päivä töiden jälkeen, sillä mulla on kampaaja. 

Meillä on tämmöinen viime kesänä otettu Aku-kissakin. Tässä iltatemppuilut menossa..