perjantai 2. elokuuta 2013

Mikä teki musta sairaan?

Tässä kirjoituksessa oleva kuva on otettu tämän vuoden tammikuussa. Se on ominta mua, urheilullisuus ja urheilullinen kroppa kiehtoo. Tämä myös saattoi ajaa mut turmioon, jos ajattelee tilannettani nyt.

Sen jälkeen, kun vuonna 1999 lopetin aktiivisen kilpahiihtouraki, mun paino on heitellyt herkuttelujen, raskauksien ja laihdutusten takia todella paljon. Viimeisen synnytykseni jälkeen elokuussa 2009 mulla jäi noin 10 kiloa sellaista, mistä halusin eroon. Tuntui etten omin keinoin saanut painoani alas ja sattumalta kuulin Cambridge-laihdutusohjelmasta. Pakko myöntää nyt monta vuotta jälkeenpäin, että se saattoi olla cfs:ään sairastumiseeni vaikuttava osatekijä. Laihdutin ko. kuurin avulla noin kolmessa kuukaudessa ne 10 kg. Tämä nopea tahti saattoi tehdä hallaa mun kilpirauhaselle.

Pidin tiukkaa linjaa syömisessäni ja kesällä 2010 astui kuvaan toinen seikka, jolla lienee osuutensa mun tämän hetken oloon. Eli jouduimme koko tuon kesän elää epätietoisuudessa onko miehelläni syöpä vai ei. (Ei ollut). Tämän päälle lisättynä vielä kaikki aiemmat ja tulevatkin stressit ja väännöt Emman asioista.

Kolmas ja viimeinen niitti tuli talvella 2011, jolloin olen omien arvioideni mukaan (ja myöhemmin laboratoriokokeiden) sairastunut mykoplasma-infektioon. Olin välin käsittämättömän väsynyt ja lenkkejäni en meinannut jaksaa entiseen malliin. Kuitenkin lenkkeilin tosi paljon, kuten olin jo vuoden tehnyt. Hiihdin kilpaakin.

Kesällä 2011 menin sitten ensimmäistä kertaa lääkäriin kuumeilun ja flunssaoireiden vuoksi. Tk-lääkärin diagnoosi: ruohonleikkuusta kuumetta. Naurettavaa. Elokuussa 2011 menin työterveyslääkärille, joka tuon mykoplasmakokeen kyllä otti. Mutta koska oli ns. vanha infektio, en saanut lääkekuuria. Toukokuussa 2012 sain viimein sydänlääkäriltä kuurin. Hän tiesi ettei mykoplasma mene kaikilla itsekseen ohi. Mullehan tuli todellakin sydänoireitakin jo tuolloin.

Tilanne ei kuitenkaan koskaan parantunut, vaikka välillä tyhmästi niin luulin. Se mun hiihtokisa talvelta 2013 romahdutti kunnon täysin. Ja todellakin diagnoosi nyt todennäköisesti cfs, krooninen väsymysoireyhtymä. En meinaa sitä hyväksyä...

Mulla on syyskuussa aika vielä homeopaatille. Olen toiveikas, että parannun vielä.

16 kommenttia:

  1. Onko sulta katottu kilpirauhasarvot? Itse kanssa laihdutin kyseisellä kuurilla 5kg 4viikossa, jonka jälkeen kroppa alkoi mennä sekaisin.. liekö sattumaa, mutta luulen kanssa cb-kuuria syyksi. Myöhemmin sain lääkkeet kilpirauhasenvajaatoimintaan ja läskit sen ku pysyy kiinni..

    VastaaPoista
  2. Joo multa on katsottu ne arvot, lääkäreiden mukaan arvot oli ok, mutta varsinki se t4v oli ihan alarajoilla. Ei semmonen nopea laihtuminen voi olla terveellistä. Jos yhtään ajattelee, että voisi kokeilla, niin suosittelen homeopatiaa. On auttanut meidän perhettä tosi monissa vaivoissa.

    VastaaPoista
  3. Ei voi olla, ei.. mut epätoivossaan sortuu ajattelematta kuinka tervettä tuollaset pikadietti jutut voi edes olla. Mulla on thyroxin toistaseks auttanu hyvin, annostusta ehkä joutuu hienosäätää vielä. Mulla ei edes oikeen oo mitään käsitystä mitä kaikkea homeopatia pitää sisällään ja miksi sitä ei käytetä ihan "normaalisti" niinku "tavallisia" lääkkeitä määrätään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. höpö höpö, mä parannuin homeopatialla :)! Ja nyt reenaan puolimaratonille. Mulla oli erittäin erittäin vaikeaa kaksi vuotta, eikä LDN esimerkiksi auttanut mua ollenkaan. Kova on ollut lumevaikutus, jos multa kaikki paskat oireet homeopatia vei... Mä en halunnut jäädä minkään sairauden vangiksi, siksi homeopatia!

      Poista
    3. Maija, pidätkö Jonsun oireilua arkisena vaivana? Millä perusteilla? Mistä teidät niin varmaksi että homeopatialla on vain ja ainoastaan lumevaikutusta? Onko asia todellakin tutkittu ihanloppuun asti vai onko mahdollista että kaikkea ei olla vielä löydetty? Monissa teollisissa lääkkeissä on samoja aineita kuin homeapatiassa, ovatko noitä lääkkeitä määräävät terveydenhuollon ammattilaiset mielestäsi ei-täysjärkisiä? Mistä ylipäätään olet saanut jopa jumalallisen asemasi josta käsin huutelet tositotuuksia?

      Poista
  4. Perheessämme myös cfs potilas. Jonsu, missä kävit homeopaatilla ja saitko siis jonkin lääkityksen vai? Tämä vaihtoehto kovasti kiinnostaa. Ldn:stä ei merkittävää apua meillä. Homeopatia kiinnostaa, mutta en oikein tunne tätä aluetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Tässä linkki, kenellä kävin:
      http://homeopaattisi.com/

      Täältä löytää lisää homeopaatteja:
      http://www.homeopaatit.fi/

      Homeopatiaa voi käyttää ja homeopaatin luo voi mennä vaikka ei aihetta tuntisikaan. Mutta noista linkeistä lukemalla selviää aika hyvin mistä on kyse. Mä sain homeopaattisia lääkkeitä ja kävin vastaanotolla noi kerran kuussa ja tarpeen mukaan vaihdettiin eri valmisteisiin aina. Oireet pahenivat välillä hurjastikin, mutta se kuuluu homeopatiaan, sitä ei saa säikähtää eikä sen vuoksi lopettaa valmisteiden käyttöä. Mä käytin noin 5 kk niitä "troppeja" mitä milloinkin homeopaatti katsoi tarpeelliseksi. Ja todellakin, sitten pikkuhiljaa parannuin. Suosittelen kokeilemaan!!!

      Poista
  5. Hei,
    Saitko homeopatialla avun myös mykoplasmaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, Kyllä sain avun nimenomaan tuohon mykoplasmaan homeopatialla. Mykoplasma saattoikin mulla olla kaiken takana, eli krooninen mykoplasma.

      Poista
    2. Kiitos tiedosta :)
      Minä olen mitä todennäköisimmin sairastanut vuosia kroonistunutta mykoplasmaa. Alkuun ei edes tutkittu ja sitten kun tutkittiin, diagnosoitiin väärin. Tuudittauduin sitten väärään diagnoosiin. Elämä ollut yhtä sairastelua. Ensi viikolla saan uudet tulokset. Pitkiä antibioottikuureja kehoni ei kestä, jos joku lääkäri semmoisen kirjoittaisi. Ja kuulemma huonosti tehoavat. Minäkin tiedän hyvän homeopaatin, täytyy olla yhteydessä. Jos saisin elämäni takaisin. Juttusi antoi toivoa, että jotain on vielä tehtävissä :)

      Poista
  6. Ole hyvä ja tsemppiä!!! Kyllä toivoa on! Itse olin niin järkyttävässä kunnossa, että en olisi uskonut vielä maratonille treenaavani joskus!Mulla oli ihan työkykykin mennä pahimmillaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo työkyvyn menetys on itsellänikin ollut siinä rajoilla..
      Mutta kyllä elämässä ilmeisesti aina toivoa on :)

      Poista
    2. On toivoa! Mä päärin kertakaikkiaan ainakin, etten voi luovuttaa. Ja mulla oli homeopatiasta ennestäänkin hyviä kokemuksia, niin lähdin sille tielle sitten.
      Minun pikkuveljeni parantui muuten myöskin homeopatialla kroonisesta mykosta. Hän oli lupaava SM-tason nuori hiihtäjä, mutta monta vuotta meni hukkaan sitten sairastelun vuoksi. Ei kyennyt liikkumaan juuri yhtään. Mutta nyt taas hiihtää kilpaa ja tekee paluuta huipulle :).

      Poista
    3. Upea kuulla!
      Kiitos näistä :)
      Hetken olin jo luovuttamassa, mutta taistelu jatkuu :)
      Hanna

      Poista
  7. Sen verran vielä kysäisen kun sain tuoreet myko-arvot; igg lähes 80 ja igm negatiivinen. Eli jokseenkin samat kuin pari vuotta sitten. Tai siis aavistuksen noussut. Sinä kuitenkin tiedät varmaan jonkin verran mykosta. Suuri osa lääkäreistähän kai kieltää koko kroonisen mykon olemassaolon ja ovat vaan sitä mieltä, että kertaalleen sairastettuna igg jää aina pysyvästi koholle ja siitä ei tarvitse välittää. Kuten omalla kohdallani yleislääkärin mielestä igg arvo, lähes 80 on ihan ok.. Missään vaiheessa en kuitenkaan mitään pitkää antibioottikuuria ole syönyt. Eli mihin se olisi hävinnyt.. Ja kuitenkin igg:n viitearvo on 45. Onko sinulla mitään kommentoitavaa tähän?

    Mitä itse olen netistä tutkinut, niin igm (tuore tartunta) ei edes nouse, jos on kertaalleen mykon saanut. Tätäkään lääkärit eivät valtaosaltaan tunnu tietävän.

    Hanna

    VastaaPoista