Elämää elämää..

Hirveän pitkä väli viime kirjoituksesta. Tuntunut vaan, ettei ole mitään uutta kerrottavaa. Tai varmaan olisin halunnut, että seuraavaksi saan tehdä mahtavan paranemispostauksen. Ja tunnelmia mun parantumisbileistä. (joo, meinasin pitää sellaiset sitten parantumiseni kunniaksi.) Tämä kirjoitus nyt kuitenkin kertoo siitä, että en tosiaan ole vieläkään terve. Paljon hyvää toki on jo tapahtunut, varmasti homeopatian avulla. Mutta niin vain pari viikkoa sitten sain taas todeta, kuinka tuli kuumeilu ja kaupanpäälle kymmenen muuta oiretta. Ne samat paskat.

Homeopaatti oli ihmeissään, kuinka vieläkään en siis ole tervehtynyt. Kuulemma jos kyse olisi pelkästä mykoplasmasta, olisin jo terve noilla käytetyillä lääkkeillä. Joku muukin virus lienee asialla ja varmaan mun immuunipuolustus on ihan tööt, joten sama mitä lääkettä syön, ei tepsi. Nyt käytiin sitten näiden ongelmien pariin ja taas uutta lääkettä kehiin. Jos homeopaatti on sitä mieltä, että mut saadaan kuntoon, ei kai mullakaan ole muuta vaihtoehtoa, kun olla samaa mieltä!

Eihän tämä elämä onneksi pelkkää sairastamista ole. Mulla on ihana perhe ♥. Hyvä ja mielekäs työ. Hömpötyksiä, joista saan iloa. (jos joku ajattelee, että itsestään ulkoisesti huolehtiminen on sitä). 

Eliaksen kanssa käytiin tänään vähän tutkiskelemassa lähimetsiä pienen eväsretken muodossa. Elämän suuria pieniä iloja neljävuotiaalle. Juoda mehua pullosta puunlehtien leijuessa syksyisessä tuulessa.

Seuraava postaus sitten aiheena parantuminen? Toivokaa ihmiset sitä minunkin puolesta.