Hiljaiseloa

Onpa tosiaankin ollut hiljaista tällä mun blogirintamalla. Aika vaan ei riitä ylimääräiseen työssäkäynnin ja perhe-elämän pyörittämisen lisäksi. Oma lukunsa on vielä mun sairastelu, mikä ei ainakaan lisää jaksamista ole tuonut. Päinvastoin moni päivä on ollut yhtä taistelua, että on ensin selvinnyt työpäivästä ja sen päälle kotityöt ja lasten kanssa touhuilut. Mua riivannut sairaushan on viimein pari viikkoa sitten saanut selityksen nimeltä mykoplasma. Kokeessahan se näkyi jo elokuussa, mutta lääkärit eivät osanneet koetuloksia kunnolla tulkita, vaan tauti sivuutettiin muka vanhana infektiona. Viimein sydänlääkäri mulle 10 päivän kuurin kirjoitti, kun alkoi tosiaankin vaikuttaa jo sydämeen tuo mykoplasma.

Kunnossa en valitettavasti ole vieläkään, mutta en nyt jaksa valittaa siitä. Onhan tässä kaikkea mukavaakin ollut ja lisää tulossa kun ihana kesä häämöttää kuuden viikon lomalla!

Laitanpa tähän nyt vähän kuvia tältä keväältä edes.

Toivotaan, että jaksan kirjoitella taas hieman ahkerammin - jos tätä blogia nyt edes kukaan enää jaksaa seuratakaan :D.

Emma  7 v.

Mun uusi look helmikuussa.

Elias nuohostaa pääsiäiskokolla.

Kevät lähenee huhtikuussa..

Mun ihqut teini light converset matkalla Antin kans hotskulomalle

no juu, eipä kummempia.. sokos hotelli Jyväshovi.

Tuliaisia reissusta, oli parkkitalon puutetta kotona :)

Kirje Emmalle

Emmalle 27.1.2012

Emma rakas, synnyit 7 vuotta sitten kauniina talvisena päivänä – tai yöhän se oli, mutta kaunis, niin kuin sinäkin. Kun synnyit, äiti ja isi olivat aluksi surullisia, koska sinulla olikin yksi kromosomi liikaa. Se aiheuttaa sinulle ”tau syntrooman” pikkuveljesi Eetun sanoin.

Äiti oli niin hassu, että ajatteli silloin sinun synnyttyäsi jopa, ettei nauraisi enää ikinä. Eihän pidäkään paikkaansa yhtään? Tiedät kuinka meillä on ollut yhdessä hauskaa ja kuinka äiti on monesti saanut nauraa sinun touhuillesi. Et todellakaan ole vienyt äitiltä iloa elämästä. Päinvastoin sinun ansiosta äiti on oppinut entistäkin enemmän iloitsemaan pienistä asioista. Sinä Emma olet äitille aivan mahdottoman rakas. Se sinun yksi ylimääräinen kromosomi taitaa vaan lisätä äitin rakkautta sinuun.

Olet oppinut näiden vuosien aikana vaikka kuinka paljon asioita ja voi kuinka me ollaan isin kanssa riemuittu jokaisesta sinun uudesta taidosta. Sinä aloit kävellä 1v 10 kk iässä – samalla kun sait pikkuveljen Eetun. Sinulla on toinenkin veli, Elias. Veljet ovat sinulle todella tärkeitä. Tosin haluaisit aina, että hekin joutuisivat samoihin tilanteisiin kuin sinä. Kun sinä et tykkää yhtään vaikkapa lääkärikäynneistä, niin viitot sitten aina Eetua kaveriksi.

Vaikka sinä oletkin ihana, on sinulla kuules niitä hassuja ja äitin hermojakin koettelevia juttuja. Karkailusta sinä tykkäät, mutta onneksi sinun äiti on niin nopea juoksemaan, että etpäs ole pakoon vielä päässyt. Tai no, kerran kyllä karkasit isossa kaupassa huomaamatta äitiltä ja isiltä. Me oltiin jo ihan hädissämme, mutta sinä vaan istuitkin vanhan papan vieressä penkillä ja hymyilit. Sinun hymy ja iloinen ilmeesi muuten sulattaa kaikkien sydämet ja enpä usko, että kukaan sinusta voi olla tykkäämättä. Sait jopa taksikuskiltasikin etelänmatkatuliaisia, pehmo krokotiilin.

Muumit ovat olleet sinulle tärkeitä kaikki nämä vuodet. Sinulla on kaksi kulunutta muumipehmoa, jotka ovat erityisen rakkaita. Uudet eivät kelpaa. Tykkäät tutuista ja turvallisista asioista. Tulevaisuudessa tulee väistämättä uusia ja erilaisiakin asioita elämääsi, mutta yksi asia on varmaa: äiti pitää sinusta aina huolen. Se on äitin elämän tärkein tehtävä.

Rakkaudella, äiti

vaateaatoksia

Tänään tulivat postissa sekä h&m:n, että elloksen uudet kevätkuvastot. Ihanan värikästä! Siitä innostuneena valitsin itselleni kevätlookin by h&m. Katsotaan jos oikein tilaiskin nuo itselle jossain vaiheessa. Vielä on niin pitkä kuitenkin kevääseen...

Kaikki vaatteet uudesta h&m kuvastosta

Joulu ♥

Ihanaa joulua vietetty. Eilen aattona oli perinteiset jutut: hautausmaalla käynti, lumiukko-ohjelma tv:stä, saunominen (pihasaunassa), hyvää ruokaa mummujen ja ukkien kesken, sekä kohokohtana tietenkin joulupukki!

Tänään joulupäivänä ollaan vaan oltu. Mä olen kyllä ollutkin niin väsynyt, etten muuhun olisi kyennytkään. Onhan sitä aina ennen joulua sellaista laittamista ja nyt kun vielä töissäkin käy. Lisäksi tämä mun mysteerisairastelu on verottonut voimia. (diagnoosia ei oikein vieläkään, reuma-arvot kyllä merkittävästi koholla. Havupuu-uutejuoma on onneksi vähän auttanut!)

Mulla on nyt lomaa ensi to asti. Tarpeeseen tulee. Nyt rauhotutaan ja levätään. Joulu on ihanaa aikaa ♥.

Marraskuunlopun tunnelmia

Ollut niin kiirettä taas parina viime viikkona, että tänne kirjoittelu vähän jäänyt. Olin siellä kurssilla sen yhden viikon, sitten oli heti perään Eetun synttärit ja tällä viikolla on ollut monenlaista Emman tuleviin kouluasioihin liittyvää juttua ja lisäksi mulla oli lääkärikin Vaasassa keskiviikkona. Firman pikkujoulut olivat myös perjantaina...

Aloitin tosiaan sitä havupuu-uutejuomaa juomaan silloin reilut kaksi viikkoa sitten ja aluksi tuntui, että se auttaa oloon, ja voihan se auttaakin, mutta kyllä mulla noita oireita kuitenkin on. Ei siellä lääkärissäkään vielä oikein mitään selvää diagnoosia tullut. Vielä otetaan kokeita lisää. Jotain yliliikkuvien nivelten oireyhtymää kyllä epäili.

Laitetaanpas tähän kuvia viime viikoilta:

Eetu sain 5-vuotissynttärilahjaksi kauko-ohjattavan Martin 

Kynttilänpuhallus jännittää

Tällaista lahjaa ei ihan kaikilta voikaan saada; Pirkko-mummu asialla.

Mun kynnet ♥

Ekat piparit tälle joululle

Emma pikku äitin apuri ♥

Hurja poraaja :)

Pikkujoulutyyliä