Instakuvia talvelta

Talvi todellakin on jo ohi, mutta laitan tähän instagrammista napattuja kuvia. Pääsee vähän käsitykseen mitä meidän talveen kuului.

Tuo mun hiihtokuva kyllä herättää ristiriitaisia tunteita. Sen jälkeen oon ollut kuumeinen lähes joka päivä (mukaan lukien noin 10 muuta oiretta). Mulla on todennäköisesti cfs. Varmuus toivottavasti tulee 7.5. jolloin menen asiaan perehtyneelle lääkärille. Ja muutenkin siis oon reilut 2 vuotta sairastanu... :(. Aatella, ihan hullua!

Odotus palkittiin!

Kehitysvammaisen lapsen vanhempana täytyy olla aika hyvin selvillä kaikista laista sekä eduista, joita lain nojalla kuuluu saada. On myös opittava pitämään puolensa, taistelemaan jopa. Valitettavasti. Muistan kuinka Emman ollessa reilu 1-vuotias, yllättäen kunta päätti lopettaa kuntoutusohjauksen. Tämä ohjaus oli meille ensimmäinen linkki vammaisen lapsen kuntouttavaan maailmaan ja kaikkeen muuhunkin tärkeään. Kun se lopetettiin, itkin.

Nyt tiedän oikeuteni. Kaksi vuotta sitten pyysin, että Emman aloittaessa esikoulun hänen kouluajan päälle tuleva hoito annetaan erityishuoltolain nojalla kuntouksellisena päivähoitona maksuttomana lääkärin suosituksesta. Ei hyväksytty. Valitin asiasta, vaikka kuulemma kukaan täällä ei asiaa koskaan ollut eteenpäin vienyt. Pitkissä kantimissa valitusreitti oli, mutta tänään se tuli, kirje Aluehallintovirastosta. Emman hoito olisi kuulunut järjestää erityishuoltona.

Huh, kaiken tämän ja muunkin ohella on kiva pitää huolta itsestään. Siitä todisteena tänään luottokampaajan käsissä kaunistunut kuontalo!

Ihanaa iltaa Rouvista:

Vähän erilainen tiistai

Otsikkoon viitaten siinä mielessä, että en työpäivän jälkeen ollut vaan kotona, oli oikein menoakin. Oltiin Emman kanssa Kortejärvellä musiikkiopiston kevätkonsertissa, jossa nuorimman pikkuveljeni tyttöystävä esiintyi laulaen. Voi niitä nuoria ihmisiä, jotka osaavat soittaa tai laulaa! Itse en niistä touhuista ymmärrä mitään - ala-asteella jouduin jopa jäädä koulun jälkeen opettelemaan nokkahuilun soittoa. Jotenkin se vaan vinkui. 

Aamulla muuten kuulin kurkien ääniä. Eihän se mitään kaunista kuultavaa ole, mutta jotenkin tosi keväinen fiilis siitä tuli. Ja muutenkin lumet on kaikonneet ihan silmissä! 

Huomennakin on muuten vähän erilainen päivä töiden jälkeen, sillä mulla on kampaaja. 

Meillä on tämmöinen viime kesänä otettu Aku-kissakin. Tässä iltatemppuilut menossa.. 

Maanantai

Viikko alkoi taas mukavan viikonlopun jälkeen. Oltiin koko viikonloppu ihan vaan kotona ja olenkin siitä tyytyväinen. Sai levätä! Mutta tänään tosiaan paluu arkeen ja kun herätyskello aamulla soi, ei olisi millään jaksanut nousta... Siinä on melkoinen härdelli toisinaan, että koko porukka päästään lähtemään - 4:llä eri kyydillä vielä. Elias menee Antin kanssa aamulla jo ennen seitsemää, Emma avustajan kanssa klo 7.40 taksilla meidän pihasta kohti Härmää ja vähän sitä ennen Eetu bussilla eskariin tuosta Rouvin risteyksestä. Minä sitten viimeisenä lähden kohti Pietarsaarta.

Mukavaa viikon alkua kaikille!

Täällä taas - kevät ja minä

Mua kyllä harmittaa, kun tämä blogin pitäminen on jäänyt. Mutta ei kai ole liian myöhäistä jatkaa :). Koitan suoraan kännykältä kirjoittaa ja siirtää kuvia, niin voi olla helpompaa. 

Kevät on siis vihdoin alkanut näyttäytymään ja ehkä siksikin mä "heräsin henkiin". No totta puhuen mulla on sairastelua riittänyt, mutta en aio sen lannistaa. Niistä ehkä toiste lisää, tähän nyt tunnelmia kuvina:

Emma ja vauvanukke leikkimökissä

Eetu kärryssä.

Elias vesipuuhissa.