Syksy

Elias ja Aku syksyisellä polulla

Vaikka lämpimiä kelejä on ollutkin mukavasti vielä, kyllä syksy vaan silti on tullut. Ja pakko sanoa, että mä en tykkää. Mutta minkäs teet.

Emmallehan ei sitten viime viikolla tarvinnnutkaan laittaa niitä putkia korviin! Oltiin toki siellä sairaalassa ja tehtiin kevyt nukutus, jossa korvien tilanne tsekattiin. Ja tilanne olikin siis hyvä. Se oli viime viikon hyvä uutinen. Huono oli se, että en mä vielä ole parantunut. Mykoplasma ei vaan ole niin helppo hävittää. Ei edes homeopatialla. Se oli jo mennä nurin, mutta lähti uuteen nousuun. Ja mä taas lähdin homeopaatin lääkkeillä uuteen taistoon. Vaikka olin kyllä melko maassa aluksi. Olihan se toisaalta aika typerääkin luulla, että kahden ja puolen vuoden sairastelu menisi kuukaudessa ohi.

Vaihdettiin vähän lääkkeitä ja tavallaan eri kantista käytiin nyt mun sairastelun kimppuun. Pahentumisoieraita on taas ollut. Miten mä jaksan? Onneksi olen melko kovaa tekoa. Niin se täytyy olla, kun oikein omaa elämääni ajattelen.

Ja ainahan sitä voi piristää itseänsä jotenkin. Pinkillä pipolla. Uusilla ripsillä ;).

Vaiheikas viikko!

Tällä viikolla ollaan saatu nauttia ihanan lämpimistä syyskeleistä. Lapsilla se merkitsee jee-huutoja, kun ei tarvitse vieläkään laittaa ulkohousuja jalkaan. Pienistä iloista on hyvä ottaa kaikki nautinto irti, itse kunkin. Omalla kohdallani saattaa tosin pian olla hyvinkin suuren ilon aika. Mä olen aika vakuuttunut, että homeopaattiset lääkkeet ovat kuin ovatkin saaneet mut parampaan kuntoon, jopa parantumaan? Vielä alkuviikosta oli huonoa oloa, kuumetta, kolotuksia ja nivelkipuja. Mutta loppuviikko on mennyt hyvin jo. Hyvä "testi" oli keskiviikkoinen Emman lääkärikäynti Seinäjoella korvapolilla, joka meni Emman kohdalta täydelliseksi vastusteluksi tarkoittaen mulle erittäin hikisiä hetkiä, kun jouduin mm. väksin Emmaa pidellä. Yleensähän mulle on tullut kuumeinen olo tuollaisesta rasituksesta. Nyt ei tullut.

Emman lääkärikäynti oli siis todellista kärsimystä tytölle. Ja mulle. Ei se mun mielestä voi olla oikea keino, kun kolme henkeä pitää väkisin tyttöä paikallaan, että saadaan tutkittua. Mä vaan koitin ajatella että Emman parhaaksi se on... Muuten en olisi kestänyt kamalaa tilannetta. Kurkku oli siis ok, mutta toisesta korvasta paljastui mahdollisesti liimakorva. Tämä nyt ensi viikolla vielä varmistetaan ja tarvittaessa laitetaan putki. 

Torstaina mulla oli kamera mukana, kun illalla ulkoiltiin. Käytiin naapurin mummulasakin samalla. Emmallahan suurta hauskuutta on olla isin kyydissä tarktorissa.

Aurinkoista viikonloppua!

Kuvia viikolta instagrammista

Tässä nyt viikon ajalta kuvia, kun muutakaan en ole ehtinyt. 

Olo mulla ollut huono. Varmaankin - tai toivottavasti - homeopaattisten lääkkeiden takia. Eli olisi sitä puhdistumista.

Homeopatiaa!

Kävin jo viikko sitten homeopaatin vastaanotolla, kun sain ajan järjestymään tälle ennenkin mua ja lapsiakin erilaisissa vaivoissa auttaneelle homeopaatille. Miksi lopetin sen LDN:n käytön ja siirryin homeopatiaan? Ihan siitä syystä, että tajusin, ettei se lääke tule mua ikinä parantamaan. Oireita LDN:n piti lievittää, mutta ei se sitäkään tehtäväänsä tuntunut enää täyttävän, vaan kuumeinen olo tuli pienestäkin rasituksesta.

Mähän kävin keväällä 2012 eräällä homeopaatilla oikein Tampreella asti, mutta hän ei valitettavasti osannut antaa oikeita troppeja. Olisi pitänyt vaan heti tuolloin mennä tälle tutulle. Parempi kuitenkin myöhään... Ja myöhä tosiaankin alkoi olemaan. Ainakin omasta mielestäni. Eihän tämmöisenä sairaana oleminen ole mitään elämää.

Oli uskomatonta kuulla, kun homeopaatti sanoi, että mä kyllä tulen terveeksi! Mutta tiedättekö, viikon nyt homeopaattisia valmisteita käyttäneenä alan olla samaa mieltä. Näyttäisi, että mulle osattiin määrätä juuri oikeat tropit. Homeopatiassahan oireet ensin pahenevat. Mulla on nyt tähän viikkoon mahtunut melkein koko reilun kahden vuoden sairastelujaksoni koko oirekirjo. Jopa jonkun aikaa poissa ja unohduksissakin ollut aivosumu. Homeopaatti sanoi mulle, että on hyvä jos oireet tosiaankin ensin pahenevat ja että mä varmasti kestän ne, koska kuitenkin niin kauan olen jo ollut sairas. Meinasi, että kuukaudessa voin jo parantua. Mulla on syyskuussa seuranta-aika.

Homeopatiasta vielä sen verran, että siinä hoidetaan nimenomaan sairauden aiheuttaja, ei oireita. Tulen kyllä suosittelemaan varmasti tätä hoitomuotoa kaikille jos mä vaan parannun ja saan sen elämäni takaisin, mikä mulla oli vielä kolme vuotta sitten. Elämää, iloa, touhua. Ja sitä kuinka voin antaa kaikkeni lapsilleni.

Mun "vauva" jo 4-vuotias

Elias täytti eilen jo neljä vuotta ja tänään juhlittiin. Synttäreitä oli tämä tosiaankin vauvasta jo kaukana oleva sankari odottanut niin kovasti, että simahtikin kesken juhlien. Pikku unet auttoivat sitten jaksamaan leikkimistä mm. uudella kauko-ohjattavalla mönkijällä myöhäiseen iltaan asti.