Syksy

Elias ja Aku syksyisellä polulla

Vaikka lämpimiä kelejä on ollutkin mukavasti vielä, kyllä syksy vaan silti on tullut. Ja pakko sanoa, että mä en tykkää. Mutta minkäs teet.

Emmallehan ei sitten viime viikolla tarvinnnutkaan laittaa niitä putkia korviin! Oltiin toki siellä sairaalassa ja tehtiin kevyt nukutus, jossa korvien tilanne tsekattiin. Ja tilanne olikin siis hyvä. Se oli viime viikon hyvä uutinen. Huono oli se, että en mä vielä ole parantunut. Mykoplasma ei vaan ole niin helppo hävittää. Ei edes homeopatialla. Se oli jo mennä nurin, mutta lähti uuteen nousuun. Ja mä taas lähdin homeopaatin lääkkeillä uuteen taistoon. Vaikka olin kyllä melko maassa aluksi. Olihan se toisaalta aika typerääkin luulla, että kahden ja puolen vuoden sairastelu menisi kuukaudessa ohi.

Vaihdettiin vähän lääkkeitä ja tavallaan eri kantista käytiin nyt mun sairastelun kimppuun. Pahentumisoieraita on taas ollut. Miten mä jaksan? Onneksi olen melko kovaa tekoa. Niin se täytyy olla, kun oikein omaa elämääni ajattelen.

Ja ainahan sitä voi piristää itseänsä jotenkin. Pinkillä pipolla. Uusilla ripsillä ;).