Mutta mennään nyt kuitenkin siihen Emman maailmaan tuloon. Sitäkin tosin edelsi monenlaiset vaiheet jos muistellaan sitä, että mulle iski vauvakuume jo keväällä 2002 ja Emma syntyi tammikuussa 2005. Mikään ei siis ole itsestäänselvyys! Raskausaika oli pitkä, senhän nyt kaikki tietävät. Olin sairaslomallakin muistaakseni viimeiset 4 kuukautta ennen synnytystä supistelujen takia. Viimein 27.1.2005 koitti se päivä, jolloin Emma teki musta ja Antista vanhemmat. Voi sitä iloa ja onnea, joka samantien vaihtui maailman romahtamiseen, kun kuultiin, että vauvalla on downin syndrooma. Se oli aivan ennenkokematon ja epätodellinen hetki, ei sitä voi kunnolla kuvailla sellaiselle, joka ei samaa ole kokenut. Meidän onneksemme sairaalassa olivat ihanat kätilöt ja hoitajat! Hyvillä mielin ja ylpeinä kyllä sairaalasta sitten kotiuduimme Emman kanssa.
Eihän sitä kaikkea enää muistakaan Emman alkutaipaleesta. Toki oli paljon terapioita sun muuta, mutta enimmäkseen elettiin kyllä ihan normaalia vauva-arkea. Paljon on mahtunut näihin reiluun kahdeksaan vuoteen, mutta ennen kaikkea paljon rakkautta.
Emmahan on aivan ihana tyttö. Iloinen, hyväntuulinen, huumorintajuinen keppostelija ja hoksaavainen. Jukuripäisyyden ja karkailun tosin voisi vähän jättää vähemmälle. Suurin päätös Emman elämässä lienee koulun valinta ollen pitkä ja mietityttävä prosessi. Luotan siihen, että paras valinta tuli Emmalle tehtyä. Emma siis käy koulua Kauhavan Alahärmän kirkonkylän koulun pienluokassa. Siellä toteutuu myös toiminta- ja puheterapia.
Kuvia Emmasta noin vuoden välein:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti