Aamulla lähdettiin Emman kanssa jo vähän ennen kello kuusi ajelemaan kohti Seinäjokea. Tyttö oli aluksi vaan kovinkin tyytyväinen, kun pääsi kahdestaan äitin kanssa matkaan, mutta kyllähän se sairaala/lääkäri/hoitaja/piikki/jne.-kammo iski sitten perillä. Mulle tuli kovinkin kuuma ja hiki Emman kanssa, mutta se on pientä siihen verrattuna, että kaikki meni lopulta hyvin, siis nukutus (kiitos esilääkityksen) ja itse tulos kuulon suhteen. Kuulossa ei siis ole vikaa! Puheenviivästys ei ole ainakaan siitä siis ole kiinni. Tokihan down-lapsille on tavallista hitaampi puheenkehitys, mutta Emmalla se on vielä keskivertoakin hitaampi. Luultavasti. Sille nyt ei vaan voi mitään ja jos puhetta ei ala tulemaan,sitten vaan viitotaan.
Kuitenkin nämä kehitysasiat on downeille niin yksilöllisiä. Emmahan esimerkiksi on motorisesti aina kivasti kehittynyt ja myöskin pituuskasvun suhteen menee normaalikäyrällä. Oikeastaan noista kehitys-jutuista ei enää jaksa niin kantaa huolta. Sille kun ei oikein mitään mahda miten se ylimääräinen kromosomiaines juuri Emman tapauksessa on sijoittunut... Toki kaikki terapiat ovat olleet ja tulevat olemaan kultaakin kalliimpia.
Tässä pari kuvaa päivästä:
 |
| Menossa nukutukseen/kuulontutkimukseen |
 |
| jälkiheräämössä |
 |
| ja lopuksi kaupassa dvd-valikoiman äärellä (yllätys!) :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti